Mitä herkkyys on

Herkkä. Yliherkkä. Liian herkkä. Herkkähermoinen. Ainutlaatuinen.

Minua on kuvailtu monenlaisilla termeillä, enemmän ja vähemmän mairittelevilla. Kuitenkin vasta viime talvena havahduin kunnolla siihen, miten merkittävä osa persoonallisuuttani herkkyys todella on. Törmäsin sattumalta Elaine N. Aronin kirjaan The Highly Sensitive Person, jonka luettuani oivalsin, että en olekaan ainoa. Samalla tajusin kunnolla myös sen, että herkkyys ei tosiaankaan ole pois opeteltava asia, vaan synnynnäinen ja pysyvä osa minua. Itse asiassa se on jotain, josta en haluaisi luopua, vaikka voisinkin.

Aron on yhdysvaltalainen psykologian tohtori ja psykoterapeutti, joka kehitti 90-luvulla termin highly sensitive person (HSP) kuvaamaan synnynnäisesti erityisen herkkiä ihmisiä. Sittemmin aihetta on tutkittu runsaasti, ja nyt tietoisuus erityisherkkyydestä alkaa rantautua Suomeenkin. The Highly Sensitive Person ilmestyy tänä syksynä suomeksi nimellä Erityisherkkä ihminen. Myös herkkien yhdistystä ollaan perustamassa – muissa Pohjoismaissa sellainen jo onkin. Vihdoin alamme saada näkyvämmäksi tätä piirrettä, jonka lukuisat psykologit ja terapeutit ovat havainneet työssään jo kauan sitten – ja jonka me herkät olemme havainneet itse itsessämme, vaikkei monella meistä olekaan ollut piirteelle mitään nimeä. Suurin osa meistä on vain tuntenut itsensä jollain epämääräisellä tavalla erilaiseksi.

Mitä erityisherkkyys sitten tarkoittaa?

Sana “herkkyys” yhdistetään varmaan kaikista useimmin tunteellisuuteen ja jonkinlaiseen kyvyttömyyteen hallita omia tunteita. “Herkkä ihminen loukkaantuu helposti ja itkee usein.” Tämä ei kuitenkaan ole kovin kattava määritelmä herkkyydelle, vaikka herkät ihmiset ovatkin varmasti usein myös herkkätunteisia (se on sitten asia erikseen, kuinka paljon tunteet näkyvät ulospäin). Herkät eivät myöskään ole erityisen impulsiivisia, vaan pikemminkin hitaastilämpiäviä pohdiskelijoita.

Erityisherkkyys on synnynnäinen ja terve ominaisuus, joka selittyy hermostollisilla eroilla.  Noin viidesosalla ihmisistä on keskimääräistä herkempi hermojärjestelmä, joka reagoi voimakkaammin erilaisiin ärsykkeisiin. Ärsykkeet voivat olla mitä vain; aistiärsykkeitä, ruumiintuntemuksia (esim. nälkä, jano, väsymys), sosiaalisia ärsykkeitä, ajatuksia, tunteita tai muistoja. Herkän ihmisen aistit eivät sinänsä ole normaalia terävämpiä, mutta hän havainnoi ympäristöään yksityiskohtaisemmin. Olen itse kuvannut tätä tuntemusta siten, että minulta ikään kuin puuttuu aivoista jonkinlaiset filtterit, jotka suodattaisivat ylimääräisen informaation pois.

Erityisherkät ihmiset uupuvatkin helposti kaikesta kokemastaan ja havaitsemastaan. Jokainen ihminen voi parhaiten silloin, kun ärsykkeitä on sopiva määrä eli ei liikaa eikä liian vähän. Liian vähästä pitkästymme ja liiasta hermojärjestelmömme menee hälytystilaan – alamme käydä ylikierroksilla ja lopulta väsähdämme. Herkällä ihmisellä tämä kynnys on keskimääräistä matalampi.

Toisaalta herkkyydestä on myös etua. Erityisherkkien on havaittu prosessoivan tietoa syvällisemmin, joten he ovat usein poikkeuksellisen luovia, intuitiivisia, empaattisia ja älykkäitä. He kykenevät aisitimaan toisten tarpeita ja tunteita sekä pieniäkin muutoksia ympäristössä. Herkkyyteen liittyy myös niin sanottu automaattinen varmistusjärjestelmä (engl. automatic pause-to-check system). Se tarkoittaa, että ihminen pysähtyy tarkkailemaan tai pohtimaan uutta havaintoa ennen toimintaan ryhtymistä. Se voi vaikuttaa arkuudelta, mutta on monissa tilanteissa hyvin järkevä toimintatapa.

Tämä kaikki ei rajoitu pelkästään ihmisiin – nykytietämyksen mukaan eräänlaista erityisherkkyyttä esiintyy samassa suhteessa ainakin sadalla eläinlajilla. Onkin esitetty, että herkkyys on ollut lajien säilymisen kannalta tärkeä ominaisuus, sillä herkkiä on tarvittu mm. tunnistamaan lauman muiden jäsenten (esim. huonokuntoisten tai lasten) tarpeita sekä havainnoimaan ympäristöä mahdollisten uhkien, säänmuutosten tai ravinnonlähteiden varalta. Mielenkiintoinen ajatus. Joka tapauksessa on selvää, ettei herkkyys ole vain jokin satunnainen luonnonoikku, vaan päin vastoin luonnollinen ja jopa varsin yleinen ominaisuus.

Tähän lopuksi muistutan vielä, että persoonallisuuspsykologia on monimutkainen ja kiistelty ala. Siihen sisältyy aina vaara, että ihmisen persoona kutistetaan yksinkertaistettuun muottiin. Erityisherkkyys ei tarkoita sitä, että loput 80% ihmisistä eivät olisi herkkiä, empaattisia tai älykkäitä. Ihmisen herkkyys vaihtelee varmasti myös elämänvaiheen ja -tilanteen mukaan. Herkkyyttä on ollut aina ja sitä on meissä kaikissa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Kirjoituksessani Herkkyyden ymmärtämisestä käsittelen kattavammin aiheeseen liittyviä ennakkoluuloja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Päivilän blogista löytyvään Janna Satrin tekstiin Mitä herkkyys ei ole. 

Kaunista syksyä kaikille!

Advertisements

One thought on “Mitä herkkyys on

  1. Kiitos hyvistä kirjoituksista herkkyysaiheeseen liittyen! Erityisesti herkkien lasten huomioimiseen ja ymmärtämiseen koulumaailmassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota; he ovat vaarassa joutua kiusatuiksi ja vähintäänkin stressaantuvat liikaa, jolloin syntyy helposti esim. sosiaalista ahdistuneisuutta ja tarvetta vältellä haasteita tulevaisuudessakin. Moni erityisherkkä nuori on vaarassa syrjäytyä. Tietoisuutta erityisherkkyydestä onkin hyvä levittää vaikkapa näin kirjoittamalla!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s