Herkkyyden ymmärtämisestä

Herkkyys on kulttuurissamme huolestuttavan väärinymmärretty ja väheksytty ominaisuus. Joko sitä ei tunnisteta ollenkaan, tai siitä yritetään kasvaa ja kasvattaa pois. Herkkyyden vaaliminen toisi kuitenkin hyvää meille kaikille.

Herkkyydestä puhuminen ei ole helppoa, sillä siihen liittyy niin paljon negatiivisia mielikuvia. Omaa herkkyyttään esiintuova voidaan helposti leimata huomionkipeäksi (“Taas on keksitty joku hieno sana, jonka avulla voi kerjätä säälipisteitä”) tai toisaalta ylimieliseksi (“Mikä sekin kuvittelee olevansa?”).

Myös erityisherkkä -termiin liittyy omat ongelmansa. Tuleeko siitä mieleen ainutlaatuisuus ja näin ollen ehkä myös omahyväisyys, vai toisaalta erityisluokalle menevät, joilta voi ajatella puuttuvan jokin normaalina pidetty taito tai ominaisuus? Eli hieman vähemmän karkeasti ilmaistuna: onko meillä erityisherkillä jotain sellaista, mitä muilla ei ole, vai päin vastoin, puuttuuko meiltä jotain olennaista?

Mielestäni kulttuurissamme herkkyys on perinteisesti nähty puutteena. Aiemmin kirjoitinkin jo, että herkkyys yhdistetään usein kyvyttömyyteen hallita tunteita, siis jonkinlaiseen ylitunteellisuuteen. Muita herkkyyteen liitettyjä negatiivisia mielikuvia ovat ainakin itsehillinnän puute, arkuus sekä ruumiillinen ja henkinen heikkous. Nämä eivät oikein sovi suomalaiseen kovan työntekijän ihanteeseen. Herkkä aikuinen on hankala ihminen ja herkkää vauvaa kutsutaan vaativaksi tai vaikeaksi – kaiken lisäksi vastakohtana tälle käytetetään joskus ilmaisua kiltti vauva. Toisin sanoen herkkyys on kanssaihmisille ikävää ja epämukavaa, ja herkän itsensäkin nähdään kärsivän siitä.

Luulen, että nämä negatiiviset mielikuvat ovat johtaneet siihen, että moni erityisen herkkä ihminen torjuu oman herkkyytensä. Herkkyyttä ei joko tiedosteta ollenkaan, tai sitä pidetään ohimenevänä, pois opeteltavana vaiheena. Ikään kuin kaikki aloittaisivat samasta herkkyyden tasosta, mutta osa olisi kykenemättömyyttään tai saamattomuuttaan jäänyt räpistelemään vauvan tasolle muiden jo porskuttaessa pärjäävinä aikuisina. Minäkin elin pitkään siinä uskossa, että totuttelemalla, karaisemalla, kasvamalla ja elämänkokemusta kartuttamalla minusta tulisi joskus jotain muuta kuin herkkä. Kesti aika monta vuotta ymmärtää, että hermostollisesta, sisäsyntyisestä herkkyydestä ei voi opetella pois. Ei voi opiskella itselleen uutta persoonallisuutta. Ei, vaikka uimaopettaja kuinka tuuppaisi pää edellä veteen ja hokisi “Reippaasti nyt vaan!”.

Sen sijaan omaa suhtautumistaan herkyyteen voi muuttaa. Herkkyyden tuomia asioita voi oppia tunnistamaan itsessään ja kommunikoimaan toisille. Liian moni herkkä on ajautunut uupumuksen partaalle ymmärtämättä, että väsymys ja sairastelu voivat johtua jatkuvasta ylivirittyneisyydestä ja stressistä. Vasta tiedostettuaan ja hyväskyttyään oman herkkyytensä ihminen voi alkaa toimia sopusoinnussa itsensä kanssa. Täytyy muistaa, että herkkyys ei ole vain lista haasteita, joiden kanssa selviytyä, vaan voi kantaa sisällään myös monenlaisia lahjoja kuten luovuutta, intuitioa, myötätuntoa, silmää kauneudelle, huolellisuutta, rauhallisuutta, hellyyttä, pitkäjänteisyyttä, periaatteellisuutta ja kekseliäisyyttä. Miten on, ilmeneekö näitä ominaisuuksia tässä maailmassa mielestänne liikaa vai liian vähän?

Toki toivoisin, että myös ympäristö tunnistaisi herkkyyttä nykyistä enemmän. Toivoisin, että herkkien lasten tarpeita otettaisiin paremmin huomioon kotona ja koulussa, ja että työpaikallakin olisi lupa puhua herkkyydestä ilman leimautumisen pelkoa. Tämän voisi nähdä järkevänä työkyvyn heikentymisen, kiusaamisen, mielenterveysongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta – mutta koska herkkyys ei ole puute, ei sen ymmärtämisenkään tulisi perustua vain ongelmien välttämiseen. Nostaisin tärkeämmäksi perusteeksi positiivisen näkökulman: kun herkkä ihminen voi hyvin, hän voi olla valtava lahja ja voimavara ympäristölleen. Herkkyyden paremmasta ymmärtämisestä on siis iloa kaikille.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s