Erityisherkkyys – päivän puheenaihe

Erityisherkkyydestä on ollut nyt viime aikoina jos jonkinmoista juttua mediassa. Sitä mukaa, kun tieto erityisherkkyydestä leviää, lisääntyvät myös epäluuloiset kommentit. Milloin herkkyys leimataan ohimeneväksi muoti-ilmiöksi, milloin turhaksi huomionhakuisuudeksi.

Taustalla voi olla monenlaisia syitä. Ehkä epäilijä on kuullut erityisherkkyydestä erityisen hankalana pitämältään työkaverilta ja ajattelee, että jaahas, ”nyt sen on keksinyt kiukuttelulleen jonkun hienon tekosyyn”. Ehkä epäilijä on itse kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, jossa oman sisäisen maailman näyttäminen toisille ei ole ollut sallittua. Ehkä itsestä puhuminen on hänelle turhamaista syntiä, vaikka puhuisi oman lapsen tai puolison kanssa. Tai ehkä kyseessä on lääkäri, jonka ”kaikki” potilaat tuntuvatkin yhtäkkiä olevan erityisherkkiä.

Erityisherkkä-sana tuo tietenkin omat haasteensa. Erityisyys on mielessämme ja kielessämme jotain silmiinpistävä, joko hyvässä tai pahassa. Se kuitenkin kuvaa tässä yhteydessä pikemminkin määrää kuin laatua. Erityisherkkä ihminen on erityisen herkkä, högkänslig, highly sensitive. Harva ajattelee olevansa herkkyytensä takia jotenkin muita parempi. Päin vastoin – veikkaan, että lähes jokainen erityisherkkä huokaisee helpotuksesta löydettyään nimen ominaisuudelleen. Hän ei olekaan muita huonompi, kuten aina kuvitteli olevansa. Hän on yhtä hyvä, ja arvokas sellaisena kuin on. Herkkyydestä ei tarvitsekaan väkisin opetella pois ansaitakseen samat oikeudet, jotka muilla ihmisillä tuntuu olevan automaattisesti.

Tätä voi olla vaikea avata ihmiselle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta siitä millaista on elää erityisen herkkänä yhteisössä, joka ei herkkyyttä näe tai hyväksy. Jo pelkkä nimen saaminen omalle ominaisuudelle voi olla valtava helpotus. Se voi olla jonkin uuden alku.

Erityisen paradoksaaliselta tuntuu huomionhakuisuudesta puhuminen. Uskoisin, että erityisherkät ihmiset pääsääntöisesti toivovat voivansa elää mahdollisimman näkymättömästi, poissa parrasvaloista tai huomion keskipisteenä olemisesta. Mutta tottahan toki tällainen tärkeä löytö tekee mieli jakaa muiden kanssa. Aiheesta vouhottaminen on kokemuksieni mukaan alkuinnostukseen liittyvä ohimenevä ilmiö, joka kertoo vilpittömästä halusta jakaa tämä tärkeä oivallus läheisten kanssa. Erityisherkkien omaiset, yrittäkäähän siis kestää. 😉

Toki suureen joukkoon mahtuu aina monenlaisia kokemuksia. Kaltoinkohdeltuja ja vääryyttä kokeneita ihmisiä löytyy kaiken sorttisia, myös erityisherkkiä, ja joku saattaa syyttää kaikista ongelmistaan herkkyyttä. Joidenkin kohdalla herkkyys voi selittää yllättävän paljon oman elämän kolhuista tai niiden kokemisesta, mutta valitettavasti herkkyyden piikkiin saatetaan laskea siihen kuulumattomiakin asioita. Janna Satri toteaa blogissaan oivallisesti:

Herkkyys ei ole kaikkien ongelmien alkulähde tai selittäjä. Herkkiin ihmisiin saatetaan liittää käsitys, että heidän ominaislaatuunsa kuuluisi sellaisiakin piirteitä, ominaisuuksia tai ongelmia, jotka ovat siitä riippumattomia. Ihminen voi esimerkiksi kärsiä heikosta itsetunnosta tai jännittämisestä, olipa hän herkkä tai ei. Herkkyys antaa omanlaisensa sävyn kaikille ominaisuuksille ja ongelmille, mutta oikein mitään niistä ei voida yleisellä tasolla liittää pelkästään herkkyyteen. Herkkyys voi tehdä ongelmista erityisen vaikeita, mutta tarjota niihin myös ratkaisuja.”

Erityisherkkyyden käsite voi tuntua epäuskottavalta, koska se on niin väljä ja perustuu pitkälti omaan kokemukseen. Sairauksille on toki tärkeää olla olemassa tarkat kriteerit ja määritelmät, mutta mainitkaapa yksikin toinen normaali ja terve ihmisen piirre, joka voidaan tarkasti kuvata tai rajata! On melkoisen poikkeuksellista, että tällaisesta kokonaisvaltaisesta kokemisen ja olemisen tavasta ylipäänsä puhutaan julkisesti. Ei siis ole mikään yllätys, että asia herättää hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Tällainen puhe sisäisestä maailmasta on kuitenkin mielestäni oikein tervetullutta suomalaiseen keskustelukulttuuriin.

Arviolta jopa 15-20% ihmisistä on hermostoltaan erityisen herkkiä. Tämä tarkoittaisi jopa miljoonaa suomalaista. Ei ehkä mikään ihme, että yhtäkkiä ”joka toinen” tuntuu olevan erityisherkkä. Nyt vain emme kaikki enää kärvistele piiloissamme odottelemassa, milloin herkkyytemme haihtuisi maagisesti pois ja voisimme elää kuten ”normaalit” ihmiset. Olemme tulleet ulos koloistamme, olemme tulleet kotiin. Ja meitä on paljon.

Advertisements

2 thoughts on “Erityisherkkyys – päivän puheenaihe

  1. Aivan ihanasti puet sanoiksi omatkin ajatukseni. Erityisherkkyys on omalla kohdallanikin uusi löytö ja en ole iloinen löytäessäni syyn ja perustelun “hankaluuteeni”, vaan siksi, että se auttaa hyväksymään itseni ja sen, miksi kaikki eivät välttämättä ymmärrä, että sinun täytyy toimia juuri niinkuin sinä toimit, jotta sisäinen rauhasi voi säilyä. Omassa lähipiirissäni olen huomannut paljon vaikeutta asettua minun saappaisiini, niin ennen kuin jälkeenkin oman herkkyyden tunnustamisen. Itselleni taas on aina ollut ominaista osata ymmärtää muita, jolloin toisinaan on ollut vaikea vetää rajoja, kun on aina vahva sisäinen pyrkimys löytää syyt tekojen taustalle ja uskoa ihmisistä hyvää. Kun ymmärtää itsensä, on helpompi hallita elämänpiiriä ja voimavarojaan.
    Herkkyyden ymmärtäminen on auttanut arvostamaan entisestään omia lahjakkuuksia myös työelämässä, on monia aloja, joilla herkkyydestä on valtavasti hyötyä, kunhan työympäristö antaa siihen edellytykset.

  2. Minun kohdallani erikoisherkkyys ei ole mitenkään uusi asia. Huomasin 42 vuotta sitten kaikki piirteeni – olen todella herkkä ja pelokas. Aikuiskouluttajana olen silti pystynyt olemaan aivan menestyksellisesti. Siksi en ymmärrä väitettä, että meitä erityisherkkiä – tai erikoisherkkiä – olisi noin paljon. Useat meistä eivät halua olla erityisihmisiä… Taiteellisesti herkät mukaan lukien toki yhteensä on aivan varmasti, mutta kyse on kokonaisvaltaisesta hermostollisesta asiasta, jota esim. työkaverit eivät voi olla huomaamatta. Jos työntekijöitä on 40 jossakin firmassa, niin siellä pitäisi olla vähintään kuusi erityisherkkää… Sitä määrää ei voisi olla huomaamatta. En ole missään (kolmen alan työkokemus) työpaikassa havainnut muita samankaltaisia. Tosin työntekijämäärä on ollut aina alle 100. Muualla siviilielämässäkin tiesin vain kaksi samankaltaista. Tämän uuden aallon ja Elaine Aronin myötä olen oppinut tuntemaan kymmenkunta lisää – mutta kolminkertaisesti niitä, jotka ovat “vain herkkiä”, kuten miehenikin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s